Olen käyttänyt luokkani kanssa tolkuttoman paljon aikaa luokan yhteisten toimintatapojen pohtimiseen ja luomiseen. Ja kun silmä valttää, mikään ei toimi niin kuin on tunti tai toinen sitten sovittu. Näinhän se tietysti menee. Keskuteluja ei tarvittaisi, jos kaikki menisi niin kuin pitäisi.

Jokaisessa luokassa on yleensä yksi tai kaksi sellaista henkilöä, jotka uskaltavat ja voivat tehdä juuri niin kuin he haluavat. Heille on ihan ihan sama, mitä muut heidän toiminnoistaan ajattelevat tai saavatko he itselleen seuraajia vai eivät. Sitten on aina heitä, jotka toivovat olevansa niin hajuttomia, värittömiä ja mauttomia, jotta he saavat olla rauhassa ja tehdä myös omalla tavallaan vain sitä, mistä he ovat kiinnostuneita. Aina se ei ole mahdollista ja jotkut joutuvat siitä valitettavasti myös kärsimään. Kolmas ryhmä ovat peesaajat. He lähtevät mukaan kaikkeen, jos he vain saavat sillä kaipaamaansa huomiota ja hyväksyntää.

Sosiaalisissa suhteissa on aina kysymys myös selviytymisestä. Tulla hyväksytyksi joukkoon tai olla "Nobody". Koulumaailmassa jälkimmäinen on nuorille lähes sama kuin hetkellinen kuolemantuomio. Täytyy olla vahva itsetunto, jotta uskaltaa olla erilainen ja näyttää asenteellaan muille kuvitteellista keskisormea -Fuck The World! Harva pystyy tähän ja sen takia peesaaminen voi olla ainoa tapa tulla hyväksytysti. Selviydy tai tule syrjityksi. Juokse tai kuole.